Loistoreissu, kirjaimellisesti

Näin totesi navigointiryhmäni jäsen maanantaiaamuna yönavigointiretken jälkeen. Olimme päässeet sunnuntaina satamaan Taalintehtaalle ja ehtineet jo hieman toipua univelasta. Takana oli viikonloppu merimaisemia Tampereen Navigaatioseuran Päällikkökurssilla.

Olin jännittänyt ja odottanut Päällikkökurssiin kuuluvaa yönavigointiretkeä jo melkein vuoden. Reitti lähti tänä vuonna Taalintehtaalta tai Uudestakaupungista ja päättyi seuran tukikohtaan Korppoonrantaan Korppoon saarelle. Ensimmäisenä yönä navigoidaan tukikohtaan ja seuraavana yönä sieltä takaisin lähtösatamaan hieman eri reittiä.

Aloitin valmistelut yönavigointiretkelle tekemällä hankintoja. Uusi otsalamppu punaisella valolla, merinovillavaatetta ja paksumpi makuupussi tuli pakattua samaan laukkuun, jonka kanssa pärjäsin mainiosti viikon ulkomaan purjehduksella ja nyt se pullisteli ahtauttaan viikonloppureissulla. Olin valmistautunut säätilaltaan kaikkeen alkaen helteestä lumisateeseen.

Matka lähtösatamaan alkoi Pajasaaresta viiden aikaan perjantaina. Pakkasimme auton ja matkalla pysähdyimme syömään. Yritin ottaa vähän päikkäreitä matkalla, mutta melko huonolla menestyksellä. Taalintehtaan satamassa tapasimme loput venekunnasta ja omistajapariskunnan. Veneenämme toimi varsinainen kaunotar s/y Evatar. Pakkasimme laukut keulakajuuttaan ja aloitimme lähtövalmistelut.

Kurssilaiset oli jaettu kolmen hengen ryhmiin ja jokaisessa ryhmässä oli oma kouluttaja (tai huoltaja, kuten oma T2-ryhmäni Ilariamme kutsui). Ryhmät olivat vuorotellen ajovuorossa, kansiryhmänä tai lepovuorossa. Vaihtoväli oli kaksi tuntia. Ajovuorossa oleva ryhmä vastaa navigoinnista pyytäen apua kansiryhmältä esimerkiksi hakuvalon käytön osalta. Kolmas ryhmä suunnitteli oman leginsä ja sen jälkeen sai levätä salongissa.

Minun ryhmäni aloitti lepovuorosta, jota ennen suunnittelimme reitin. Tuntumaa reittisuunnitelmaan olimme saaneet käytännön osan teoriatunnilta elokuun alkupuolelta. Suunnat, matkojen pituuksien mittaaminen ja käännöspisteiden suunnittelu sujui ryhmältämme kohtalaisen ripeästi. Olin oman ryhmäni muodostumisessa todella onnekas, sillä meillä sujui ajatukset ja toimintatavat hyvin yksiin heti alkuun.

Navigoiva ryhmä vaihtoi rooleja 40 minuutin välein. Jokainen oli vuorotellen ruorissa, päällikkönä ja navigoijana. Kouluttaja seurasi tekemisiä ja tarkasteli tarvittaessa sähköisestä navigointijärjestelmästä missä mennään. Ryhmä sai käyttää navigoinnissa vain karttaa, kompassia, harppia, sekuntikelloa ja muistiinpanovälineitä. Merimerkkien etsimisessä apuna oli tietenkin hakuvalo.

Ensimmäinen legi jännitti. Aloitin ruorissa ja tuntuman saaminen veneeseen vei aikansa, mutta pääsimme hyvin eteenpäin. Toimintaan tuli vähitellen rutiinia ja virheitä emme onneksi aivan hurjasti tehneet. Kerran kouluttaja-Ilari joutui puuttumaan, kun olimme ensin hieman sivussa väylältä ja korjausliike jäikin sitten pitkäksi. Tämän jälkeen siirryimme kansiryhmäksi ja lauantaina klo 3.30 pääsimme jo legendaksi muodostuneeseen Ilarin solmukouluun.

Lauantaiyön viimeinen legi oli lepovuoron jälkeen jo päivän valjettua ajo Korppoonrantaan. Ennen satamaa bongasimme uivan peuran ja vitsailimmekin peurakolarista veneen kanssa. Satamaan saavuimme aivan suunnitellusti klo 8:00. Aamupalan jälkeen etsimme nukkumapaikat ja vaihtoehdoista paras oli laituri! Ryhmäni T2 perustikin tähän Havshotel Korppoon. Säätila suosi kauneudellaan ja uni tuli nopeasti.

Lauantai kului rennoissa merkeissä syöden ja sunnuntaiyön legejä ihmetellen. Lähtö Korppoonrannan tukikohdasta tuli Uudenkaupungin porukalle klo 15 ja Taalintehtaan veneelle klo 18. Meidän vuoromme jatkui kannelta ja yö meni tuttuun tapaan navigoiden. Aamuyöllä herääminen klo 04 meinasi olla jo ylivoimainen, mutta päivän sarastaessa ja auringonnousua veneen kannelta ihaillessa piristyi kummasti. Jaksamista helpotti mitä parhain ryhmä ja meidän jutut. Eipä ole viikonlopun aikana tullut yhtä paljon naurettua pitkään aikaan!

Satamaan Taalintehtaalla saavuttiin yhdeksän aikaan. Aamupalan jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Kotiin päästyäni nukahdin kevyille kuuden tunnin päiväunille. Näin vuorokauden kotona oltuani on todettava, että meriretki oli monella tapaa erittäin onnistanut ja kannustava kokemus.

Pimeällä merellä pärjää, kun pitää pään kylmänä ja pysyy rauhallisena. Navigointitaitojen vahvistuminen ja manuaalinen tekeminen tällä tavalla helpottaa hurjasti sitä tilannetta, kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Opin myös itsestäni retken aikana sen, että väsymyksen kanssa pärjää merellä huumorilla, hyvillä eväillä ja maltilla. Kun yhteen- ja vähennyslaskut eivät suju ilman laskinta ja alkeellisenkin aivotyön tuottaminen meinaa olla mahdotonta, on ilahduttava huomata osaavansa silti kääntää ruoria ja katsoa oikeaa kohtaa merikartasta.

Nyt Päällikkökurssista on jäljellä vielä ensi lauantaina oleva käytännön koe! On haikeaa päättää tämä kurssi, mutta taipaleeni Tampereen Navigaatioseurassa ei onneksi pääty tähän.

Kirjoittaja on tamperelainen kolmeakymmentä lähentelevä nuori tuleva venepäällikkö, joka innostuu vilkuista ja hauskoista hetkistä merellä. Päällikkökurssi tulee päätökseensä pian!

Päällikkö-Reetta